Yrittäjät yhdessä
Vuonna 2017 alkoi yhteinen taival kotarakentamisessa. Pekalla oli pohjana pitkän työkokemuksen tuoma ammattitaito ja Kirsillä artesaanin tutkinto vuodelta 2005. Kirsillä on myöskin lähihoitajan tutkinto, 2012, lasten ja nuorten koulutusohjelma. Tämä tutkinto on antanut uusia näkökulmia ja turvallisia, toimivia ratkaisuja varsinkin silloin, kun kota on valmistettu varhaiskasvatuksen käyttöön. Osana lapsiystävällisen kodan suunnitteluun ovat vaikuttaneet meidän omat pienet lapsukaisemme, joita on kuusi.
Ensimmäisiin kotiin puutavara ostettiin valmiina, mutta kysynnän ja tuotannon kasvaessa yhä tärkeämmäksi kysymykseksi alkoi nousta kotimaisuus. Lisäksi tarvittavaa puutavaraa oli huonosti saatavilla, joten aloimme miettiä puutavaran sahaamista ja höyläämistä itse kotimaisen alkuperän varmistamiseksi ja hukkaprosentin pienentämiseksi. Ensimmäinen isompi hankinta oli Weinig :n nelikarainen höylä, jolla seinähirret höylätään. Samainen kone on käytössä edelleen, mutta olemme hankkineet sen rinnalle viisikaraisen Jonsered :n, jolla saamme höylättyä muuta puutavaraa.
Liikeideamme sisältää tavoitteen kestävistä, suomalaisista ja luontoystävällisistä tuotteista. Meille tärkeää on käsityö, aitous, kotimaisuus ja turvallisuus.
Tästä kaikki on lähtenyt
Pekan historia:
”Meillä isänisä aikoinaan teki sahan, että sai sahattua taloon laudat ja sen jälkeen pärehöylän, että sai katon tehtyä, se oli joskus 40-luvun lopulla. Sahaa ja höylää pyöritti itse tehty häkäpönttölaitteisto. Saha oli pitkään kylän ainut. Pappa oli myös kyläläisten arvostama seppä, joka sai sen ajan laitteet jälleen liikkumaan.
Muihinkin kylän taloihin on puutavaroita tehty silloin ja sen jälkeen perinteet on jatkunut, kun isä aloitti sahurina 1975. Isän saappaisiin astuin vuonna 2005. Sahana on Kara YS/10, Kallion konepajalta (vm. -85). Voimanlähteenä on Volvo N:86. Saha sijaitsee Saaren kartanon vuokramailla, Tammelassa, Hämeessä.
Kiinnostus puuhun ja puusta tekemiseen syntyi, kun kävin isän mukana sahalla ja sain vierestä seurata työskentelyä. Nykyään kuljetan itse tukkeja sahalle tarvittaessa. Puunkaatoakin teen ja olen pitkään tehnytkin. Ongelmapuunkaatoon on myös erikoistuttu ja kalustoa löytyy kiipeämisvälineistä pitkälaippaisiin sahoihin, vinsseihin ja tunkkeihin. Traktorikaivurissa on koura, jota on käytetty apuna kaadoissa.
Kodan valmistus sai aloitteen alun perin kaverin ideasta, jo yli 15 vuotta sitten. Olen kehitellyt omaa mallia, sellaisen onnistunut luomaan ja saanut paljon positiivista palautetta toimivuudesta ja kestävyydestä. Vaatimattomana hämäläisenä pieneen ylpeyteenkin tulee syyllistyttyä, koska kota syntyy omissa käsissä alusta loppuun. Kehitysprosessi jatkaa silti matkaansa, koko maailma kun kehittyy. Paikalleen ei jäädä, matkaa jatketaan vielä eteenpäin.”
Kirsin historia:
”Ihailin pikkulikkana isän enon, Väikän, tekemiä puutöitä. Ennen syntymääni Väikkä oli tehnyt minua varten Prinsessa-kehdon ja siihen sopivan hyllyn – valkoista ja kultaa. Väikkää en koskaan nähnyt, mutta isä on kertonut kaikenlaisia tarinoita. Väikkä rakensi itse työkalunsa, jotta pystyi höyläämään, sorvaamaan ja kaivertamaan; oli se kova äijä, pikkuminä tuumi. Mamman kanssa tein Mustialassa sedän luona ensimmäisen puutyöni: Barbien nojatuolin, joka verhoiltiin sen 90-luvun ajan pallokuosiin.
Suvun historia kiinnosti pienenä ja halusin jatkaa perinteitä, kun osoittautui, että Helinillä oli ollut puuseppiä monessa polvessa. Isopappa oli tehnyt taloja poikiensa kanssa. Isopapan isäkin työskenteli puuseppänä. Molemmat kummisedätkin ovat puuseppiä. Matti-sedältä puuttui molemmista käsistä sormia, kun olivat koneisiin menneet. Eihän siinä mitään hienoa ollut, mutta se oli pienenä jännä juttu. Nyt myöhemmin Matin kuoleman jälkeen yksi hänen kavereistaan kertoi, kuinka Matti oli kiivennyt konkeloon jääneen puun päälle moottorisahan kanssa ja katkaisun jälkeen tullut puun päällä horjahtamatta alas. Varmistaa en voi, mutta uskoisin näin käyneen.
Kummisetä Pentti on vieläkin myötävaikuttamassa ja antamassa neuvoja jos niitä tarvitaan. Hän on aina ollut myös valmis auttamaan joka käänteessä. Yläasteen ja ammattikoulun aikaan olin kesätöissä ja työharjoittelussa Pentin puusepänverstaassa, siellä sain tehdä omiakin töitä. 15-vuotiaana valmistin pieniä puisia hyllyjä ja menin myymään niitä Mustialaan Hakkapeliittatorille. Toisena torivuonna Pentti auttoi kojun rakennustarpeiden hankinnassa ja rakentamisessa. Tältä pohjalta oli hyvä ponnistaa eteenpäin.
Yläasteen jälkeen lähdin opiskelemaan puuartesaaniksi Tammelaan Norrintielle, Nylkkään. Siellä sain arvokkaita oppeja ja opin uusia taitoja sekä tekniikoita. Parhaimmat ohjeet sain opettajaltani Tapiolta, jota haluan tässä kiittää yksityiskohtaisesta ja monipuolisesta opetuksesta.
Kaikki tämä tuki on antanut tosi hyvät mahdollisuudet elämään puualan ammattilaisena. Kiitos kaikesta Pentti ja Tapio.”
